Hei!
Olen siis Sari, täysin ja totaalisesti koiriin hurahtanut naikkonen. Ensimmäisen koirani sain 12- vuotiaana, suomen lapinkoira Serin. Sen jälkeen en sitten ilman koiraa ole elänyt yhtään päivää. Serin kaveriksi otin toisen lappalaisen Nöpön, Nöpö pyöräytti kahdeksan vuotiaana seropi pennut, isänä toimi ahkera naapurin ajokoira. Pennuista jätin sitten yhden itselleni joka ristittiin Napeksi. Seri kuoli “rikoksen” uhrina, joku oli antanut sille myrkytetyn herkkupalan. Nöpö eli pitkän hyvän elämän, kaksi päivää ennen kuin olisi täyttänyt 17 vuotta Nöpö nukkui pois. Nappe oli myös hyvin pitkäikäinen, kuoli 14 vuotiaana.
Lopulta luokseni saapuikin tämä uljas rotu, sydämeni vienyt landseertyttö Bella ja loppu onkin sitten historiaa. Nythän minulla on siis omassa omistuksessani kolme landseeria. Kaksi lansua on sijoituksessa, Demi ja Eppu. Demin sijoitus tosin on niin, että näyttely- ja jalostusoikeus on minulla koko Demin loppuelämän ajan.
Ammatiltani olen koulunkäyntiavustaja. Harrastuksenani on vain koiranäyttelyt ja kaikenlainen koirien kanssa häärääminen ja koirien kasvatus ja jalostus.
HÄN ON SINUN YSTÄVÄSI, TOVERISI, PUOLUSTAJASI, KOIRASI.
SINÄ OLET HÄNEN ELÄMÄNSÄ, RAKKAUTENSA, JOHTAJANSA.
HÄN ON SINULLE USKOLLINEN JA AITO VIIMEISEEN SYDÄMENLYÖNTIINSÄ ASTI.
SINUN TULEE OLLA HÄNEN KIINTYMYKSENSÄ ARVOINEN.
(kirjasta: Rakastettavat koiramme)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti